ClO2 - eli klooridioksidi

3.1.2017

Lukuaika 2 minuuttia

Tämän sivuston tarkoitus on esitellä klooridioksidin ominaisuuksia ja käyttöä kansantajuisesti ja kiihkottomasti.

ClO2 - eli klooridioksidi

Klooridioksidi on yli 100 vuotta tunnettu aine, jota käytetään vedenpuhdistuksessa, desinfioimisessa, hajujen poistossa, puuteollisuudessa ja monessa muussa tarkoituksessa. Ympäri maailman on myös ihmisiä, jotka omassa arjessaan käyttävät klooridioksidia terveysvaikutusten saavuttamiseksi. EU:ssa klooridioksidia sisältävä tuote on ns. lääkinnällinen laite, joka on rekisteröity jo 2016.

Tällä sivustolla klooridioksidi (eli CD) ja klooridioksidivesi (eli CDS) ja niiden käyttö kotona, ovat aiheina. klooridioksia lasipurkissa

Kuten kuvasta yllä näkee, klooridioksidivesi on väriltään kellertävän vihertävää silloin, kun se on valmista käytettäväksi. Katso valmistusohjeet erikseen. Valmis CDS on vahvuudeltaan jotain alle 3000 ppm (eli alle 0,3%), josta sitä lisätään käyttöohjeen mukaisesti veteen sekoittaen useimmiten joitain millilitroja litraan tai puoleentoista vettä, jolloin käyttöliuos enää sadasosan tuosta vahvuudesta. Suoraa CD:tä (siis ilman vettä laimennusaineena) ei koskaan käytetä mihinkään muuhun kuin hajunpoistoon tai vastaavaan desinfiointitehtävään.

Klooridioksidi on ristiriidan kohteena. Yhtäältä sen käyttö veripankkien veren puhdistimena, [hampaan valkaisijana] (https://www.rapidwhite.fi/miten-se-toimii/) tai juomaveden puhdistimena retkeilyssä on kiistaton seikka, mutta sisäisesti nautittuna tai ihoongelmien hoidossa, länsimainen valtavirta ei klooridioksidivettä suostu hyväksymään. Se on väitetysti vaarallista nautittavaksi. Ja nimenomaan klooridioksidivettä, sillä yhteinen konsensus on siitä, että klooridioksidi veteen laimentamattomana on myrkyllistä. Mutta noin 0,003% vesiliuoksena klooridioksidia nautitaan maailmalla malarialääkkeenä, koronaviruslääkkeenä, parasiittien poistajana ja jopa lääkkeenä reumatauteihin.

Klooridioksidiveden (“CDS”) käytön nykyiset ohjeet pienissä piireissä, jotka klooridioksidivettä käyttävät, ovat seurausta saksalaisen Andreas Kalckerin omasta reumataudista, jonka seurauksena hän oli kovaa vauhtia menettämässä käsiensä liikkuvuuden. Klooridioksidivesi oli ratkaisu ja hänen käsiensä parantuminen johti tutkimusmatkalle, jonka aikana hän on tieteellisesti pitävällä tavalla kyennyt osoittamaan klooridioksidiveden vaarattomuuden ihmiselle laimeina annoksina ja mikä tärkeämpää, toimivuuden moniin vaivoihin, mm. polioon.

Samanaikaisesti kuitenkin CDS:ää käyttävien ihmisten syyllistäminen ja mustamaalaaminen on ainakin Yhdysvalloissa melko laajaa. Ehkä kyse on siitä, että puolin ja toisin vedotaan tieteeseen, mutta nuo tieteet eivät kohtaa koska ei olla avoimia aidosti kuulemaan toisen argumentteja. Toisaalta tutkitun tiedon insentiivi on usein raha, jota klooridioksidin käyttö lääkeaineena ei taakseen saa, kun rahallista hyötyjää ei ole.

Nykyaikaiseen demokratiaan sopii huonosti Neuvostoliiton aikainen ihmisten leimaaminen mielisairaaksi, koska heillä oli virallisesta narratiivista poikkeavia mielipiteitä. Yhtä huonosti ihmisoikeuksien maailmaan sopivat kehollisen itsemääräämisoikeuden purkamisesta esitetyt vaatimukset. Aikuisen tulee saada määrätä kehostaan.

Tämän sivuston tarkoitus on tarjota yksi näkökulma keskusteluun jossa klooridioksidiveden (siis ClO2 3000 ppm liuosta [laimennettuna veteen] jossa tuota säilytysvahvuista liuosta edelleen laimennetaan sekoittamalla vuorokausiannos [enintään 30 ml] vähintään litraan vettä ennen sisäisesti tai ulkoisesti käyttämistä). Käyttösuositusta ei kuitenkaan pidä rivienkään välistä lukea. Tällä sivustolla on vain tietoa tarjolla.

Sana klooridioksidi, TTL:n OVA-ohje klooridioksidille

Ja muista: klooridioksidia ei pidä nauttia sisäisesti missään oloissa.