20.9.2020
Lukuaika 2 minuuttia
Kyllä voi.
Kysymys siitä voiko klooridioksidivettä (CDS sekoitettuna veteen) turvallisin mielin nauttia, vaikkakin valtavirtainen media puhuu siitä tappavan myrkyllisenä, on ollut ainakin tämän kokeen (varalinkki) aiheena.
Tuon 12-viikkoisen kaksoissokkokokeen aikana vapaaehtoiset aikuiset miehet nauttivat klooridioksidivettä pieninä annoksina (5mg/L). Kontrolliryhmä nautti pelkkää vettä ja koeryhmät eri aineita, joista yksi oli klooridioksidi. Tämä koe ei kyennyt osoittamaan mitään haittavaikutuksia, kuten ei 1981 tehtykään koe.
Kuten jokainen voi ymmärtää, yksi koe ei kesää tee. Mutta sitten on kysyttävä vastakysymys: monta koetta pitäisi tehdä, että saataisiin edes yksi haittareaktio? Andreas Kalcker kertoo monissa haastatteluissaan, että klooridioksidia, sen 100-vuotisen historian aikana, ei ole onnistuttu dokumentoidusti väärinkäyttämään. Yksi itsemurhayrityskin oli epäonnistunut kun aine ei ollut myrkyllistä.
Viranomaistahot EU:ssa eivät salli klooridioksidia nautittavan, joten tämäkään artikkeli ei sitä tee. On kuitenkin mukava tietää, että niin tekevä ei tämän kokeen perusteella ole vaarassa.
Englanninkielinen yhteenveto (korostus kirjoittajan): To assess the relative safety of chronically administered chlorine water disinfectants in man, a controlled study was undertaken. The clinical evaluation was conducted in the three phases common to investigational drug studies. Phase I, a rising does tolerance investigation, examined the acute effects of progressively increasing single doses of chlorine disinfectants to normal healthy adult male volunteers. Phase II considered the impact on normal subjects of daily ingestion of the disinfectants at a concentration of 5 mg/l. for twelve consecutive weeks. Persons with a low level of glucose-6-phosphate dehydrogenase may be expected to be especially susceptible to oxidative stress; therefore, in Phase III, chlorite at a concentration of 5 mg/l. was administered daily for twelve consecutive weeks to a small group of potentially at-risk glucose-6-phosphate dehydrogenase-deficient subjects. Physiological impact was assessed by evaluation of a battery of qualitative and quantitative tests. The three phases of this controlled double-blind clinical evaluation of chlorine dioxide and its potential metabolites in human male volunteer subjects were completed uneventfully. There were no obvious undesirable clinical sequellae noted by any of the participating subjects or by the observing medical team. In several cases, statistically significant trends in certain biochemical or physiological parameters were associated with treatment; however, none of these trends was judged to have physiological consequence. One cannot rule out the possibility that, over a longer treatment period, these trends might indeed achieve proportions of clinical importance. However, by the absence of detrimental physiological responses within the limits of the study, the relative safety of oral ingestion of chlorine dioxide and its metabolites, chlorite and chlorate, was demonstrated.